|
|
 
Tästä ja muista osion kuvista kiitokset Sarjanojan Antille. Galleriasta löytyy lisää kuvia menneistä peleistä, ja niistä saa ottaa mallia. Pukeutuminen Jaconiassa on hyvin maanläheistä, lähinnä verrattavissa keskiajan Eurooppalaiseen pukeutumiseen, tai 1800-luvun Suomeen. Materiaaleina siis suositaan pellavaa, puuvillaa ja villaa (ja nahkaa sekä turkiksia), mutta ei tule sanomista vaikka päällä olisikin luonnonkuituja imitoivia tekokuituja. Näkyvistä vetoketjuista, painokuvioista ja muista nykyajan hienouksista voi tulla ainakin pahat katseet, joten jätä ne kotiin. Aatelistolla voi olla niinkin ylellisiä materiaaleja kuin silkki (tai sitä imitoiva materiaali, emme odota että niin hintavia materiaaleja kukaan uhraisi peliin) tai sametti, sekä kudos-kuvioiset kankaat. Useimmilla majatalon vierailla on yllään matkavarustus, mutta esimerkiksi sotaa pakeneva aatelinen voi aivan hyvin olla liikkeellä juhla-asussaankin, riippuen aivan miten äkkilähdön hän on saanut. 
Matkustavaisilla voi olla ties minkä näköisiä pussukoita ja kantamuksia mukanaan, ja toivottavaa olisi että näin kävisikin. Kantamuksienkin kanssa tulee kuitenkin käyttää järkeä, ei siis mielellään näkyviä muoviosia eikä varsinkaan nykyaikaisia reppuja. Aseistuksena toivomme näkevämme vain lateksiaseita, mutta suvaitsemme myös sirot pofferit. Monet matkustavaiset kantavat jonkinlaista pientä teräasetta tms. mukanaan puolustukseksi metsäläisiä ja muita rosvoja vastaan, eivät kuitenkaan kaikki. Toivottavaa olisi että astaloille löytyisi omat huotrat, ja sen lisäksi matkustavaisen vyöllä voi hyvinkin riippua esimerkiksi juomaleili, kukkaro ja muuta tarpeellista. Lämmin matkavarustus myös on paikallaan näin syksyllä, Jaconiassa tyypillisiä ovat viitat, mutta miksei myös vanhahtavat takit. Nahkaiset saappaat lienevät varmin vaihtoehto ainakin miesten matkakengiksi, ja sellaiset myös luulisi olevan jokaisen larpparin proppivarastoissa. Naiset voivat korvata viitan myös vaikkapa hartiahuivilla, mutta kyllä Jaconiasta löytyy myös paljon miesten vaatteisiin pukeutuvia naisia, varsinkin rosvojen ja Praedorien keskuudesta.Pukeutumisella osoitetaan muille oma yhteiskunnallinen asema ja varallisuus. Tämä näkyy selvimmin jokaisessa yhteiskuntaluokassa sen keskitasolla: maatalon emännän pukeutuminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin varakkaamman majatalon emännän, jonka pukuun kuuluu enemmän koruja ja kalliimpia kankaita. Samalla tavalla naimattoman aatelistytön asu on huomattavasti koruttomampi ja yksinkertaisempi kuin jo avioituneen äitinsä. Porvari on aina hiukan pröystäilevää aatelista maltillisemmin puettu, vaikka rikas porvari voikin aivan hyvin pukeutua samantapaisiin materiaaleihin kuin aatelinenkin. Aatelisto, ritaristo ja papisto Aatelistolla on käytössään koko tuon aikaisen väriskaala, ja heillä on rahaa kuluttaa asusteisiinsa. Kirjailtu, varakkaimmilla myös jalokivikirjailtu tunika, polvihousut, säämiskä- tai nahkasaappaat, koristeellinen vyö, raskaat riipukset ja sormukset ovat esimerkkejä aatelismiehen pukeutumisesta. Myös esimerkiksi renessanssin "kalukukkarot" ovat korkeimmilla aatelisilla käytössä, ja kotosalla ollessa joillain miehillä ja eritoten nuorilla pojilla on kevyet, pitkäkärkiset kangasjalkineet, jotka muistetaan keskiajalta. Keskiaikainen ja renessanssin tyylit juuri käyvätkin lähinnä tätä pukeutumista. 
Aatelisnaisten juhlapukeutuminen muistuttaa eniten espanjalaisen renessanssin raskaita ja koristeellisia pukuja, mutta arki- ja matkapukeutuminen on ollut kevyempää (ei kuitenkaan tämäkään kovin kevyttä, vaan korsetit ovat edelleen yllä ja kankaat ovat painavia) ja mukailee keskiaikaa, renessanssia ja perinteistä fantasiapukeutumista. Heidän jalkineensa ovat yleensä hyvin kevyitä, balleriinamaisia tossuja, matkapukeutumisessa nahkaisia, juhlissa ja kotona silkkisiä tai muusta hienosta materiaalista tehtyjä.Pukujen koristeluun aatelisto käyttää kalliita materiaaleja, kulta- ja hopealankaa, turkiksia, helmiä, pitsejä, silkkinauhaa, jopa jalokiviä. Aatelisten puvuissa voi näkyä upeita jaquard-kankaita (kudottuja kuvioita) joita ei muilla luokilla pahemmin näe, rikasta porvaristoa ehkä lukuun ottamatta. Alemman aateliston ja ritariston pukeutuminen noudattelee hyvin pitkälti aateliston pukeutumista, mutta niissä näkyy alempi arvo. Heidän pukeutumisensa ei saa olla komeampaa kuin herrojensa. Haarniska voi kuulua ritarien juhlapukeutumiseen, mutta sotimiseen tätä juhlahaarniskaa ei voi käyttää, sillä se on kevyt eikä kestä iskuja. Miesten on sallittua pitää juhlissa mukanaan yhden käden miekkaa, ei niinkään puolustautumiseen vaan osana hovietikettiä. Papiston pukeutuminen noudattelee samaa kaavaa aateliston kanssa, mutta väriskaala on suppeampi ja tyylittely yksinkertaisempaa. Papistoon kuuluva henkilö jokaisessa tilaisuudessa maalaa otsaansa Artanten notkuvareunaisen tähden osoituksena uskostaan. Oletettavasti Artantessa ei ole naispappeja, mutta pappien vaimojen pukeutuminen mukailee aatelisnaisten pukeutumista, siveämpänä ja peittävämpänä versiona. Aatelismiehet käyttävät hyvin tyypillisesti näyttäviä hattuja, joissa on usein sulkakoristeita. Mitä isompi ja näyttävämpi hattu, sitä isompi herra on kyseessä. Pienempi aatelinen yleensä riisui päähineensä tullessaan herransa puheille, osoituksena alemmuudestaan. Naimisissa olevilla rouvilla voi olla näyttäviäkin päähineitä, saman tyyppisiä kuin mitä näkyin goottilaisella keskiajalla ja renenssanssin aikaan, ja heillä on myös taidokkaita kampauksia, joita tekemään heille on erilliset palvelijat. Nuorilla tytöillä harvoin on päähineitä, ja heidän hiuksensa usein palmikoidaan eri tavoin, juhliin koristetaan esimerkiksi helmin ja kukin. Porvaristo 
Porvareiden vaatetus, niin yksittäisen porvarisperheen kuin porvarissuvunkin, on äärimmäisen kirjavaa ja yhdistelee erilaisten yhdyskuntaluokkien ja kulttuurien parhaimpia ja huonoimpia puolia. Tunika saattaa olla hyvinkin maalaisvaikutteinen, mutta reunojen kirjailut, kankaan väri ja laatu ovat suvun omaa tuotantoa. Yleisesti ottaen porvariston pukeutumisessa tulee näkyä heidän maallinen omaisuutensa, mutta ei yhteiskunnallinen tärkeys, sillä he kuuluvat harvinaiseen keskiluokkaan jota alempi maalaisväestö suuresti kadehtii ja aatelisto pitää heitä nokkavina nousukkaina. Toki tämänkin luokan sisällä, samoin kuin aatelisilla ja talonpojilla, näkyy keskinäinen nokittelu, ja suuren kauppiassuvun päämies on varmasti komeammin puettu kuin maaseudun puodinpitäjä tai majatalon isäntä. Porvarisnaisilla pukeutuminen muistuttaa enemmän tyylikästä ja kallista maalaisnaisen asua kuin aatelisen halpaakaan asua, mutta tässäkin on eroja. Porvarismiesten jalkineet ovat yleensä hienoja nahkasaappaita, naisilla puukengät, nahkaiset sandaalit, tai aatelisnaisten matkakenkien tyyppiset tossut. Yleisin materiaali porvarissäädyn jalkineissa on nahka.Porvarismiehellä on usein ulkoilmassa päässään päähine, joka muistuttaa aatelismiesten hattuja, mutta siinä on yleensä paljon vähemmän koristeluja. Porvarisnaisilla on useimmiten huivit, nutturat tai palmikot, harvoin kuitenkaan mitään kovin näyttävää. Talonpojat 
Tämän luokan pukeutumisessa näkyy ennen kaikkea käytännöllisyys, maatalon töihin eivät kelpaa hienot kankaat tai komeat koristelut. Erityisesti yksittäisen tilallisen asu on hyvin maanläheinen väreiltään, yksinkertainen malliltaan ja materiaaleiltaan. Hihaton tai hihallinen, yksinkertainen tunika, polvihousut tai pitkälahkeiset suorat housut, tuohivirsujen tyyppiset jalkineet, hieman varakkaammilla joka nahkasandaalit tai -saappaat, vyönä yleensä nyöri. Paljaat jalat eivät säädyn sisällä ole mitenkään tavaton näky, varsinkaan kesäaikaan. Koruja talonpojilla on harvoin, ja sekin yleensä jokin uskonnollinen tunnus. Isompien tilojen isännillä, ja ennen kaikkea emännillä, voi pukeutumisessa olla jopa hieman näyttävyyttä. Kun emännän ei itse tarvitse rehkiä pelloilla, voi hameen helmakin olla raskaampi ja maata viistävä,kun piioilla ja pienempien talojen emännillä helma yleensä on käytännön syistä nilkkapituinen. Värejä talonpojilla on aika vähän käytössä, lähinnä ruskean eri sävyt, murretut punaiset, keltaiset ja vihreät. Sininen on ollut kallis väri, samoin voimakas punainen ja musta, joten niitä ei löydy kuin varakkaampien perheiden isäntien ja emäntien päältä.Naisilla hyvin tyypillisesti on huivi päässään, pitämässä hiukset poissa silmiltä ja myöskin antamassa vähän viimeisteltyä ilmettä. Kyllähän maalainenkin haluaa olla kaunis. Nuoret tytöt saattavat panostaa kampauksiinsa ja vaikkapa palmikoida hiuksiaan eri tavoin, keväisin myös koristella hiuksiaan kukilla. Aikuiset, naimisissa olevat naiset panostivat kampauksiinsa harvoin, useimmiten vain suuriin juhliin. Miesten päähineinä voi olla olki- tai huopahattuja, mutta läheskään aina he eivät peitä päätään. Barbaarit Barbaareiksi luetaan kaikki yhteiskunnan ulkopuolella elävät heimot ja yhteisöt. Karkeasti voidaan löytää kolme erilaista barbaariyhteiskuntaa: Vuoristolaiset, Paimentolaiset ja Metsäläiset. Jokaisen heimon ja suvun vaatetus eroaa kirjailullaan toisesta, mutta pääpiirteittäin ne ovat samoja. Vuoristolaisen erottaa helposti kylmyydeltä suojaavasta turkispainotteisesta pukeutumisesta. Ryöstöretkillään ja matkatessaan vuoristolaiset pukeutuvat kevyemmin, pitäen mukanaan vain välttämättömät vaatteet ja muonan. Barbaarien keskuudessa vähästi pukeutuminen ei ole mitenkään halveksuttavaa tai oudoksuttavaa, esimerkiksi pelätyt Eridu-soturiklaanilaiset taistelevat ja yleensä oleskelevatkin yläosattomissa, vaatteinaan vain jonkinasteiset housut. Monilla vuoristolaisilla on yllään turkiksia ja nahkaa, ne ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Suden-Soturiklaanilaisilla on selässään yleensä tappamansa suden talja, voitonmerkkinä ja naamiointumisapuna. Naispuolisten Vuoristolaisten vaatetus ottaa vaikutteita viikinkiajan sekä mustalaisten vaatetuksesta (ei romaanien perinneasu vaan ennustajaeukkonen). Väritys yksinkertaista ja maanläheistä, tosin ryöstösaaliina on mies voinut tuoda mukanaan koristeellisempia kankaita, joita usein kietaistaan vyötäisille tai sidotaan huiviksi päähän, tai näyttäviä koruja. 
Paimentolaiset ovat alati liikkeellä olevaa kansaa, joten heidän vaatetuksensa on hyvin kevyttä, käytännöllistä ja esimerkiksi haarniskoja näkyy harvoin. Vaatetusta voisi verrata Mongolien pukeutumiseen, joillakin myös hieman arabimaisia vaikutteita. Naisten vaatetus muistuttaa enimmäkseen Itä-Eurooppalaista/Venäläistä perinneasua, hyvin peittävä ja usein hunnutettu. Kaikilla paimentolaisilla on yksi yhteinen piirre: Lapsena heidät tatuoidaan suvun velhon toimesta ja jo muutaman tunnin kuluttua tatuointi alkaa elää ja kasvaa. Tatuointi muistuttaa naisilla köynnöstä ja miehillä tyyliteltyjä kuoriaisia. Siksi monet suvun vanhimmat ovat kauttaaltaan tatuointien peitossa.
Metsäläisiin luokitellaan Suurissa Metsissä asuvat metsäläisheimot ja perheet. Heitä tavataan pienimmissäkin metsissä, mutta Jaconian eteläpuoleiset metsät ovat heidän valtakuntaansa. Vaatetuksessa näkyy henkilön suku ja sen asema tunikan helman koristeluiden kautta, muuten metsäläiset käyttävät pitkähihaisia tunikoita, suoria housuja ja pitkävartisia saappaita. Vaatetus muistuttaa Paimentolaisten vaatetusta, mutta heidän pukunsa ovat kirjaillumpia ja yksilöllisempiä. Metsäläiset ovat metsästäjiä, keräilijöitä, kalastajia ja rosvoja samaan aikaan ja he kantavat lähes poikkeuksetta mukanaan metsäläiskulttuurin ylpeyttä, pitkäjousta, jonka valmistamisen taidon vain he omaavat. Metsäläisheimojen vaatetusta voisi verrata Robin Hood- elokuvista tuttuihin veijareihin. Praedorit 
Praedorien elämä on liikkuvaa ja alati vaarallista. Heidän vaatetuksensa on ensisijaisesti käytännöllistä ja he pitävät poikkeuksetta mukanaan jonkinlaista aseistusta. Vaatetus riippuu pitkälti siitä mistä lähtökohdista Praedor on uralleen lähtenyt, tosin hän voi uransa alkutaipaleella vaihtaa vaatetustaan jos varantoa ja tarvetta, toisaalta myös halua, siihen löytyy. Sukunsa velkoja pakeneva aatelisnuorukainen tuskin matkaa Borvarian viidakkoihin pitsisukissaan ja röyhelöhatuissaan vaan ostaa itselleen matkalaiselle sopivat varusteet. Praedorien vaatetus on sekalaista ja he pitävät usein esillä pienimpiä ryöstösaaliitaan, joita eivät itse ole aikeissa myydä (sormukset, korut, yksittäiset vaatekappaleet). Praedorit matkavarustukseen kuuluu olennaisesti haarniska, joskin eivät siihen jok'ikinen aamu siihen pukeudu, mutta jos odotettavissa on taistelu, ovat he siihen varautuneet. Toisaalta, matkaa tehdessähän haarniska kulkee mukana, joten usein se on helpointa pukea päälle jotta kannettavaa on vähemmän. Niin aseistus kuin myös haarniskointi on vaihtelevaa ja hyvin yksilöllistä. Joskus on vaikea tehdä selkoa ritarin ja Praedorin välille, mutta usein nahkahaarniskat tai yksittäiset metalliset raajasuojat ovat Praedorien suosiossa, harvoin heillä näkyy säihkyvää koko haarniskaa. Aseet voivat olla ryöstösaalista tai ostettuja kappaleita ympäri Jaconiaa. Praedoreilla, varsinkin voitokkaina Borvariasta palaavilla, on mukanaan usein kohtuullisen paljon kantamuksia, mutta ne on pyritty järjestelemään käytännöllisesti.
Kiitoksia kuvien malleilla, joiden kasvot sumensimme ihan varmuuden vuoksi, ettei kenelläkään ole aihetta kitistä. |