|
|
 Tälle sivulle keräilemme pelaajien depriiffejä, joita saa laittaa sähköpostilla tai vieraskirjaan. Kiitoksia kirjoittaneille! Kevään pelistä näitä ei valitettavasti kerätty, mutta tässä syksyn depriiffejä: PJ Anna Haapala / Majatalon emäntä, Cordia Dunkle Cordian ilta lähti käyntiin normaalina, vähän hiljaisena majatalon iltana. Vieraita oli kaksi, porvarisarmeijan kapteeni ja hänen aseenkantajansa. Päivä eteni normaalisti, rengin ja tyttöjen käskyttämisellä, vieraiden palvelemisella ja heidän kanssaan jutustelulla. Vieraita alkoi illan mittaan virrata sisään, ja pian Cordia sai huomata että vierailta katoili tavaroita. Tällaiset pikkuhuolet kuitenkin unohtuivat kun edellisen kevään jälkeen vuodeksi praedor-reissuilleen kadonnut aviomies, Harlan, yllättäen ottaa paukahti pihalle. Cordia, tunnettu pahapäisyydestään, oli miestään portailla kaulimen ja hirveän huudon kanssa vastassa. Miestä oli kovasti ikävöity, mutta siitä huolimatta Cordia oli päättänyt että Harlan saa häipyä sitä tietä kuin tulikin. Mies kuitenkin piti päänsä ja paineli tiskin taakse, ja monen tunnin mulkoilun ja riitelyn, tavaroiden heittelyn ja ovien paiskomisen jälkeen lopulta tehtiin sovinto. Cordia pääsi miehensä lisäksi huutamaan myös vieraille, kun majatalossa jo muutamia päiviä viipynyt kapteeni ryhtyi veritöihin. Kreivi Capierin sanansaattajan murhan emäntä katsoi vielä käpi sormien, mutta kun kapteeni oli tappaa majatalon rengin, johon Cordia suhtautui kuin omaan poikaan, kapteeni sai aseenkantajineen vauhdikkaan lähdön ulos. Rengin henki säästyi vain majataloon pysähtyneen alkemistin parantavien liemien ansiosta. Rengin (joka oikeasti oli kreivi Capierin kadonnut poika) tunnontuskat sodanuhasta purkaantuivat uudeksi välien selvittelyksi, jossa tempperamentikas emäntä pääsi taas verryttelemään äänihuuliaan. Loppu ilta emännällä menikin pitkälle vain vieraiden viihdyttämiseen. Jukka Jääskelä / Majatalon isäntä, Harlan Dunkle "Kesä oli kääntymässä jälleen syksyksi, puut ovat värjätty punaisella, lempeä tuuli oli muuttunut purevaksi viimaksi ja yöt pimentyneet. En kuitenkaan voinut ollut olla kiittämättä niitä kaikkia jumalia jotka antoivat minun vielä nähdä tämän päivän, että vielä näinkin vanhana tehdyn Borvarian reissun jälkeen olen elossa.. Matka muutenkaan ollut niin hyvä kuin odotettiin, tavoitteita ei täytetty, pari hyvää miestä jäi taas rajan taa ja sieltä tuotiin takaisin vain ne kolikot mitä taskuihin jäi. Ei siis tuottoisa reissu. Olen kuitenkin jälleen täällä, majatalon edessä mistä olin lähtenytkin. Vastaanotto ei ollut niin sydämellinen kuin odotin, en ollut koskaan nähnyt Cordian käyttävän kaulinta tuolla tavalla! Kait hänkin on oppinut vuodessa uusia temppuja.. Hän teki erittäin selväksi ettei tykännyt siitä että lähdin reissuun kertomatta mitään, mutta eihän se olisi ensimmäinen kerta tässä perheessä että jotain jäisi kertomatta.. Tyttäriäni oli hienoa nähdä ja he ottivat minut lämpimämmin vastaan, piikoja ei vaan näkynyt missään, mutta onneksi se poju oli vielä tekemässä rengin hommia. Sen suurempia ja kaunoisia puheita siiryin tiskin taakse ja jätin rakkaan kirveeni ylähyllylle joka saisi olla sen viimeinen leposija. Ajat olivat muuttuneet vuodessa, porvarit ja aateliset värväsivät meidän majatalossa praedoreita ja maapoikia armeijoihinsa suurilla puheilla ja kasalla kolikoita. Ilo ja rakkaus majatalosta oli karannut minun mukanani, verta vuodatettiin yhden päivän aikana enemmän kuin oli tapana ennen lähtöäni kuukaudessa. Perkeleen tubaduurikin olisi saanut olla paikalla, laulu ei raikannut eikä soitto soinut. Simassakaan ei ollut sitä samaa polttavaa humalassa kuin ennen. Oli ehkä korkein aika tulla takaisin.. Majatalossa kävi paljon ja värikästä porukkaa, enpä olisi uskonut että metsäläisillekkin tarjottiin niin iloisesti paloviinaa, tai että alkemistin keinoihin turvattauduttaisiin menoa rauhoituttamaan. Onneksi oli praedoreita joihin pystyi luottamaan kuin kiveen. Illan komeimmasta uutisesta kuitenkin vastasi poju. Paljastamallaa todellisen minän ja vetämällä parvelta siekailematta ehkä parhaimman palopuheen mitä majatalossa olin kuullut, mutta minä pidin pintani, kuten meillä on tapana ollut majatalossa. Onneksi pojuunkin saatiin laitettua vähän järkeä päähän eikä lähtenyt surman suuhun ilman mitään hyvää syytä, mutta lähti se kuitenkin, jättäen taas meidän talouteen yhden viran auki.. Mutta kun yksi asia tekijä toimivassa rattaassa lähtee, sen pitää jotenkin korvata. Eli tarvittiin nyt jo renkiä ja trubaduuria. Illan muuttuessa rauhallisemmaksi tämän polttavan puheen jälkeen saimme Cordian kanssa sovittua rauhan, ja nythän minä en menisin minnekkään kertomatta hänelle, kaulin on kova ja se tekee kipeää. Illan suurimman mysteerin tarjosin oudot puheet praedorin suusta että lähikukkulalla olisi haamuja tai aaveita, jotka vainoaisi. Ei nyt jumalauta voi olla totta, ennenkään nähty, mutta kun sinne meni seitsemän tyyppiä yhden hourupään johdastamassa, ne saivat surmattua jotain yliluonnollista ja toivat arkun runsaineen aarteineen. Todisteeksi siitä että siellä oli jotain, niin muutamat soturit tulivat pahasti haavoittuneina. Jälleen tammilattiaani tahrittiin verellä, onneksi ei sentään kuolevan ihmisen verellä. Loppujen lopuksi, rauha saapui tiluksille, mutta jumalat vain tietävät millaista aikaa tuleva tuo kun minä olen Kuolleen Kukon Majatalon isäntä." Sipi Myllynen / Kapteeni Sivil Kapteeni Sivil aloitti päivänsä istuskelemalla majatalon salissa, siemailemalla simaa ja mulkoilemalla tupaan tulijoita. Asemiehensä kanssa hän kävi kovistelemassa aatelisilta haiskahtavia asiakkaita ja kääntämässä palkkasoturien katseita Todin rahakirstun suuntaan. Sivil lupasi apunsa eräälle varsin sustuttelukykyiselle naiselle, jolta oli Todin mellakoiden aikaan ryöstetty talo ja jota oli sen jälkeen kohdeltu ankarasti. Sivil tunnisti majataloon saapuneen aatelisrouvan serkkunsa vaimoksi, ja vaikka ei pitänytkään naisen puuhista, josta Sivilille kertoi hänen asemihensä Thanel, koetti hän vältellä naisen kohtaamista. Sivil oli hylännyt perheensä ja loikannut porvareiden armeijaan, mikä väistämättä tulisi puheeksi, mikäli hän esittäytyisi aatelisrouvalle. Sivil kehotti kauttarantain naista jatkamaan matkaansa pian ja vannotti Thanelia vaikenemaan naisen kohtaamisesta, sillä oli pian selvää, että rouva liikkui aatelin asialla kokoamassa miehiä ja Sivil oli saanut ohjeet hankkiutua sellaisista asiamiehistä eroon vavihkaa. Serkkunsa vaimoa ei hänenlaisensakkaan petturi toki tohtisi surmata. Majataloon saapui lähisudun linnanherran uutiskuriiri, jonka Sivil tunsi poikavuosiltaan. Mies tiesi Sivilin loikkauksesta, ja olisi epäilemättä juossut herransa helmoihin kertomaan alueella liikkuvasta porvarien värväristä, ellei Sivil olisi ärsyttänyt miestä ilmiriitaan ja tappanut tätä nujakan varjolla. Aatelisrouvan puhuttessa majatoln kahta karskeinta aiakasta, praedoreja etelästä, Sivil ei nähnyt muuta keinoa kuin suorasti varoittaa naista poistumaan terveytensä uhalla. Rouva kertoi porvarien murhanneen Sivilin serkun vain pari päivää sitten. Sivil järkyttyi ja ja päätti taivutella serkkunsa lesken matkustamaan todiin, jotta tekoon syyllisille kostettaisiin salassa, sen siaan, että leski jatkaisi aatelin tuhoon tuomittujen sotaponnistelujen tukemista. Keskustelun keskeytti majatolon vähälahjainen renki, joka yllättäen kävi Siviliin käsiksi kaaten hänet lattialle ja syyttäen häntä porvarien tukemisesta. Thanel riensi apuun ja saikin pidäteltyä renkiä, mutta tätä näkemättä ja nuorukaisen pahan käytöksen suututtamana Sivil haavoitti tätä miekallaan. Sivil joutui poistumaan majatalosta tämän välkohtauksen jälkeen. Hänellä jäi pradorit värväämättä, väki vakuuttamatta oikeasta asiastaan ja paljon rahaa jälkeensä. Miika Rautiainen / Riivattu praedor, Susi Ennen pelin alkua Susi oli kolme Borvarian matkaa tehnyt praedor, joka sai viimeisellä matkalla haltuunsa mustan talismaanin, jonka vangiksi joutunut voimakas demoni riivasi hänet. Demoni ei kuitenkaan pystynyt tuomaan kaikkia voimiaan riivattuun ruumiiseen tai käyttämään minkäänlaisia taikavoimia, joten hän asetti ensimmäiseksi tehtäväkseen seurata samalta reissulta löytynyttä karttaa erään majatalon tienoolla sijaitsevan artefaktin luokse. Itse peliin Susi asteli verrattain myöhään, ja hän aloitti toimensa tutkailemalla muita läsnäolijoita, hörppimällä simaa kuivaan kurkkuunsa ja kapuamalla sitten ylätasanteelle lukemaan karttaansa rauhassa. Läpi pelin hän myös jututti eri tahoja, ja joko värväsi heistä seuralaisia metsävaellukselle, jonka hän uskoi vaativan kuolonuhreja tai sitten synnytti eripuraa, valehteli ja levitti harhatietoja. Lisäksi hän varmisti yhden aateliskontaktin, jonka hän aikoi huolla tuurilla riivata, hyvällä tuurilla käännyttää uusien voimiensa avulla (jos retki onnistuisi) ja käyttää sytyttämään kunnon rähinät aatelisten ja porvariston välillä. Samoin Susi tarkkaili maastoa pitkin peliä ja tuijotteli usein ikkunasta ellei tehnyt jopa pieniä tiedusteluretkiä. Itse metsäseikkailu onnistui ja Susi sai palautettua miekan kiitolliselle hengelle, saaden palkkioksi pitää etsimänsä artefaktin (joka oli se miekka). Pienenä pettymyksenä kukaan ei kuollut, mutta yritys ainakin oli kova. Lopun peliä Susi teeskenteli inhimillistä ja varmisti vielä pääsevänsä aateliskontaktinsa juttusille. Suden valeasussa oli monta aukkoa, jotka olisivat pelin aikana voineet paljastaa tuon demoniksi. Ensinnäkin hän oli epäilyttävä alusta alkaen (joskin epäilyttävä ihminen), hän söi, joi ja teki oikeastaan kaiken hansikkaat kädessä (piilottaen demoniset kyntensä, merkki riivauksesta hänen osaltaan) ja hylkäsi miekkansa metsään, ja tuli uuden kanssa pois. Kukaan ei kuitenkaan tarttunut näihin seikkoihin, tai muihin kummallisuuksiin, kuten näennäisesti alhaissyntyisen praedorin huomattavaan luku- ja kirjoitustaitoon joten demonin suunnitelma kävi läpi ilman suurempia esteitä. Ainoa todellinen epäonnistuminen oli ehkä siinä, että todellista eripuraa hän ei suunnitelmiltaan ehtinyt aiheuttaa. Annika Ihatsu / Kurtisaani Liljana Saavuin "kantajien" kanssa kiireessä ja peloissani majataloon, peläten ettei painajaiseni olisikaan vielä ohi. Kuitenkin majataloon päästyäni, ja saatuani simatuopin eteeni, aloin rauhoittua ja miettiä mitä tehdä. Tarvitsin kipeästi lisää rahaa, sillä olin koditon ja ilman yhtään asiakasta jouduttuani ongelmiin Todissa erään porvariasiakkaani saatua selville, että palvelen myös erästä aatelista. Hän oli äitynyt väkivaltaiseksi, joten pakkasin tärkeimmät tavarani ja lähdin. Hetken majatalossa istuttuani huomasin erittäin hyvin pukeutuneen miehen, ja lähdin lirkuttelemaan hänelle. Hän kuitenkin tökerösti torjui minut, joten siirryin takaisin omaan pöytääni jatkamaan simaani. Kirosin siinä mielessäni huonoa onneani ja rahattomuuttani, kunnes viereiseen pöytään istui mies, joka ei näyttänyt täysin varattomalta, vaan oikeastaan korkea-arvoisemmalta sotilaalta. Niinpä katselin häntä hetken tuumien oliko hän varoissaan, ja yritin kiinnittää hänen huomionsa. Lopulta meninkin puhumaan hänelle. Tämä mukava ja kohtelias mies paljastui kuitenkin varattomaksi, ja jo odottaessani seuraavaa tilaisuutta lähteä, hän tarjosikin minulle suojelusta ja mainetta palkkioksi palveluksistani. Paremman puutteessa päätin suostua ja siirryimme hetkeksi yläkertaan. Ilmainen sima virtasi, ja nautin illasta, jonka aikana sain ilmaisia juomia tekemättä oikeastaan mitään. Tämän kapteenin annoin ymmärtää kohtaloni kurjemmaksi kuin se olikaan, ja elämäni alkoi näyttää taas oikein turvatulta, kunnes paikalle saapui sanansaattaja. Hän kertoi karkulaisista, joista oli luvattu palkkio. Aloin suunnitella kiristystä, mutta suunnitelmani keskeytti hetkeksi tappelu asiakkaani ja tämän sanansaattajan välillä. Niinpä tämä armeijan kapteeni pyysi taas palveluksiani, ja tienasin jopa rahaa. Noh, yritin taas edistää kiristyssuunnitelmaani kuitenkaan siinä onnistumatta, ja kun ainoa asiakkaani lensi ulos majatalosta, olin todella huolissani. Olin jo päättänyt lähteä hänen peräänsä, kun jo aikaisemmin tapaamani hyvin pukeutunut nuori alempi aatelinen tuli puheilleni tarjoten työtä herransa alaisuudessa. Kun hän kertoi kuinka avokätinen ja vaikutusvaltainen tämä hänen herransa oli, päätin suostua. Olihan hänellä kuitenkin mahdollisuus taata rahaa ja ylellistä elämää. Vietin iltaa siis tämän uuden asiakkaani kanssa, kunnes eräs praedor tuli kertomaan sinikaapuisen nuoren naisen seuraavan minua. Jouduin kauhun valtaan, ja puhuin asiakkaani järjestämään tämän tytön lopettamaan seuraamiseni... Loppuillan kaduin etten lähtenyt kapteenin mukaan ja toivoin vielä kohtaavani hänet, mutta en uskaltanut enää yksin ilman kantajia lähteä hänen peräänsä. Niinpä päätin lähteä väliaikaisesti Oftiin tienaamaan kunnolla rahaa, katuen kuitenkin sitä, etten palannut takaisin kotiini Todiin tavalliseen kurtisaanin elämään... |